KASVATTAJA / BREEDER (only in Finnish) 

Kennelnimen takaa löytyy jo varhain lapsuudessa koiriin hurahtanut nainen. Äitini allergian vuoksi meillä ei ollut kotona koiraa. Kroonista koirakuumettani hoidin sitten hoivaamalla ja ulkoiluttamalla tuttujen ja naapureiden koirat, kiersin koiranäyttelyissä ja osasin varmaan jo ennen ala-asteikää kaikki silloiset koirarodut ulkoa. Muistan jo tosi pienestä ajatelleeni, että "HETI, kun olen aikuinen ja muutan omaan kotiin ostan OMAN koiran!" :D

Kirsi 4 vuotta, Haaga/Hki + naapurin koira (photo: J. Moisio)

Teini-iässä tutustuin jenkkicockeriin Saniin (Parisade Sundrop), jonka "kakkosmamma" sain olla peräti 13 vuotta. Suurkiitos ystävälleni Annalle Sanin lainasta, Sanilta opin paljon koirien maailmasta!

Teini-iässä hoidin myös Leku-nimistä collieta (Dardas Galilei), jolla on ikuisesti paikka sydämessäni. Leku jouduttiin lopettamaan jo nuorella iällä pahan haimavian takia, mutta sen mahtavan luonteen myötä jäi ihastus noihin pitkäkuonoisiin kaunottariin. Collie kuuluu ehdottomasti "joskus vielä varmasti hankin itselleni" -rotuihini.

Ensimmäinen ikioma koirani, corgi Nelli  tuli kotiin kuitenkin vasta v. -99. Halusin harrastamiseen sopivan, mieluiten paimenkoiran. Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua valintaa, noiden töppöjalkojen älykkyys ja jääräpäisyys aina vaan ihastuttaa. Corgi on näppärä paketti, "iso" koira kompaktissa koossa. Nellin jo pois mentyä saimme seuraajaksi Fannin v. -08.

Australiankelpiestä olin salaa haaveillut jo vuosia. Kun v. 2000 tapasin mustan kelpienartun, Chiffer's Faxan Messukeskuksen näyttelyssä, se oli sitten siinä. Faxa oli juuri astutettu Ruotsissa, ihastuin siihen välittömästi ja yhdistelmäkin vaikutti kiinnostavalta. Varasin narttupennun ja niin Wanda tuli kotiin maaliskuussa -01. Wandan oppeihin ja seuraajaksi jäi oma kasvattini, Wandan tyttärentytär Cherry  v. 2010.

Paimenkoirat ovat vieneet sydämeni ja niitä tulee varmasti aina olemaan. Haaveita tosin riittää muistakin roturyhmistä ja seuraan aktiivisesti monen rodun tilannetta.

Koirat ovat meillä ensisijaisesti perheenjäseniä, kainalossa kapsuteltavia sohvanlämmittäjiä. Vaikka meillä ei ole yhtään jalostuskelpoista koiraa kotona, niitä ei pistetä "monttuun" eikä kiertoon vaan ne saavat elää elämänsä loppuun luonamme. Pidämme myös melkon tiukan rajan siinä, että kotona ei asu iso lauma koiria, jokaisella on mielestämme oltava oikeus saada myös yksilöllistä huomiota.

                  KASVATUSTYÖ JA TAVOITTEENI

Ajatus kasvattamisesta kypsyi pikkuhiljaa ystävieni kasvatustyötä läheltä seuratessa. Ystävieni tuki, apu ja neuvot ovatkin olleet kullanarvoisia kasvatustyöni alkutaipaleella.  Ihan alussahan tässä edelleen ollaan ja nöyränä imen oppeja ja kokemuksia kokeneilta kasvattajilta. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette auttaneet, tukeneet ja jakaneet tietotaitoanne!

Olen suorittanut Kennelliiton Kasvattajan Perus- sekä Jatkokurssit v. -04. Kennelnimeni Kengurukolon myönnettiin marraskuussa 2004. Olen myös allekirjoittanut Kasvattajasitoumuksen, ensimmäisen v. -04 ja toisen kerran 2010. Kennelnimen alle on tähän mennessä kasvatettu 4 kelpiepentuetta. Pentuja tulee olemaan harvakseltaan, tarkoin harkituista yhdistelmistä. Koirien kasvattaminen on minulle mielenkiintoinen ja haastava harrastus ja tulee jatkossakin pysymään erittäin pienimuotoisena.

Kennelnimeni viittaa kelpien alkuperämaahan Australiaan sekä kelpien "kengurumaiseen" liikunnallisuuteen. Kolo puolestaan kertoo kodinomaisuudesta, pienestä kotikennelistä.

Australiankelpie on melko haasteellinen rotu kasvattaa: Geenipohja on suhteellisen pieni ja sitä pitäisi saada suuremmaksi, kuitenkin niin, että koiran ulkonäkö pysyy rotumääritelmän rajoissa.

Kasvatustavoitteeni on monipuoliseen käyttöön sopiva, terve ja tervepäinen kelpie, jonka kanssa on helppo liikkua ja elää arjessa. Terveys ja luonne ovat jalostuskäytön ensisijaiset kriteerit, lisäksi myös käyttöominaisuudet painavat vaakakupissa - mielestäni käyttökoiralla pitää olla näyttöä myös sen kyvyistä työntekoon. Pienet ulkoiset virheet voi anteeksi antaa, mutta koska rodulle on olemassa rotumääritelmä, ulkomuoto vaikuttaa myös osaltaan valintoihini - australiankelpien pitää näyttää australiankelpieltä.

Olen haaveillut kasvattavani myös pemucorgeja. Valitettavasti sopivaa jalostusnarttua ei ole vielä kohdalleni osunut, joten se haave jää toistaiseksi tulevaisuuteen.

*Tietoa australiankelpiestä sekä rotumääritelmä löytyy yhdistyksen sivuilta täältä

*Tietoa welsh corgeista sekä rotumääritelmä löytyy corgiseuran sivuilta täältä

Olen jäsen:

*Suomen Kennelliitossa
*Suomen Palveluskoiraliitossa
*Suomen Border Colliet & Australian Kelpiet ry:ssä
*Suomen Welsh Corgi Seura ry:ssä

                                  Kirsi & Kengurukolon Boogie Princess 2005

                                                 © Leena Syrjälä